Kävin tänään pikkuveljeäni ja äitiä moikkaamassa. Harmi, että unohdin kameran ottaa mukaan, olisi tullut pikkuveitikasta taas mainioita kuvia. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun veli vaati kovaan ääneen lisää pihviä, kun oltiin ruokapöydässä. Vaikka oli syönyt lähes yhtä ison annoksen kuin mitä itse pistin suustani alas. Kissat löhösivät taas varjoissa, hyvä kun tulivat ovelle katsomaan, että kuka tuli. Velipoika on oppinut kuukauden aikana huimasti uusia sanoja ja tapoja, ja kasvanutkin lähes kaksi senttiä. Taitaa pojalla olla jonkinlainen kasvuspurtti meneillään.

Maanantaina tarkoitus tilata kitara, nettisivujen mukaan toimituksessa menee noin yhdeksän työpäivää. Näillä näkymin 7 päivä ensi kuuta olisi kitara viimeistään postista noudettavissa. Arvatkaas vaan, kuka säntää sinne hakemaan sen. Isäkin tuntui olevan varsin innoissaan "uudesta tulokkaasta", enkä yhtään ihmettelisi vaikka intoutuisi hänkin joskus jotain rämpyttämään. Kuulemma nuorempana poikana ollut haka soittamaan, mutta arvelenpa että nekin taidot ovat karisseet iän myötä katukaivoihin.