Aivan, koittihan se kauan odotettu sunnuntai viimeinkin. Kitara lähti tilaukseen, ja nyt vain odotellaan. Thomannin verkkokaupan mukaan tilauksen toimittaminen kestää noin yhdeksän työpäivää. Jos ei tilaus ole myöhässä, tulee paketti postiin siis ennen koulujen alkua. Fantastista. Löytyy taas kameralle käyttöä, kun "Dee" haetaan postista. Toivotaan vain, että paketti on ehjä ja mukana kaikki mitä tilattiin.

Kävin tänään pikkuveljeäni ja äitiä moikkaamassa. Harmi, että unohdin kameran ottaa mukaan, olisi tullut pikkuveitikasta taas mainioita kuvia. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun veli vaati kovaan ääneen lisää pihviä, kun oltiin ruokapöydässä. Vaikka oli syönyt lähes yhtä ison annoksen kuin mitä itse pistin suustani alas. Kissat löhösivät taas varjoissa, hyvä kun tulivat ovelle katsomaan, että kuka tuli. Velipoika on oppinut kuukauden aikana huimasti uusia sanoja ja tapoja, ja kasvanutkin lähes kaksi senttiä. Taitaa pojalla olla jonkinlainen kasvuspurtti meneillään.

Maanantaina tarkoitus tilata kitara, nettisivujen mukaan toimituksessa menee noin yhdeksän työpäivää. Näillä näkymin 7 päivä ensi kuuta olisi kitara viimeistään postista noudettavissa. Arvatkaas vaan, kuka säntää sinne hakemaan sen. Isäkin tuntui olevan varsin innoissaan "uudesta tulokkaasta", enkä yhtään ihmettelisi vaikka intoutuisi hänkin joskus jotain rämpyttämään. Kuulemma nuorempana poikana ollut haka soittamaan, mutta arvelenpa että nekin taidot ovat karisseet iän myötä katukaivoihin.

Riimitön runo englanniksi. Ensimmäinen englanniksi kirjoitettu runoni, kieliopista ja muusta saa valittaa jos näkee tarpeelliseksi.

Life is like a square,

full of corners.

It is never over,

we run around and around.

We born,

we die,

but life is never over.

Finally we go back,

where we are come from.

I

f death is only a road,

to next world,

life is overrated.

If death is end to us all,

we are wasting our lives.

Masentava, turhauttava, tuskastuttava tunne, joka vaivaa juuri silloin kun jotain pitäisi saada aikaan. Itselläni pyörii tällä hetkellä päässä miljoona ja yksi aihetta novellikokoelman alkunovelliin, mutta en saa yhdestäkään kiinni. Ruudulle syntyy yksi virke, jonka pyyhin samantien pois. Pidän kirjoittamisesta, mutta olen joskus (kirj. huom. liiankin usein) kovin kriittinen tekstejäni kohtaan. Tiedän täsmälleen mitä haluan, mutta en osaa toteuttaa sitä. Se, mitä osaan jo, ei riitä, on pakko saada enemmän.

Novellikokoelmaani aion kerätä ~10-20 täysin itse kirjoittamaani novellia. Vaan mistä ideat? Totta kai mielessä pyörii vaikka mitä, mutta en halua kirjoittaa mitään, mitä viljellään joka paikassa. Haluan luoda jotain erilaista, jotain joka pakottaa lukijan jatkamaan ja jatkamaan. Jotain, jossa ei ole ennalta arvattavia kohtia tai kliseistä loppua. Haluan luoda jotain ainutkertaista.

Asetanko tavoitteet liian korkealle? Kuinka monta kertaa sama kysymys on käynytkään mielessäni. En aio tyytyä keskinkertaiseen, kun voin työllä ja tuskalla päästä parempaan. Miksi sitten pitää luoda jos ei ole ideoita? Taas kysymys, jota olen monet kerrat miettinyt. Vastaus on yksinkertainen. Haluan purkaa tunteitani ja näkemyksiäni luomiseen, johonkin jonka näen konkreettisesti edessäni. Toiset urheilevat, jotkut laulavat tai säveltävät. Minä luon, mutta kannattaako luoda jos ei ole mitään erilaista annettavaa?

(Pieni mielen purkaus näin illansuussa.)

Jouluaattona tulossa perheenlisäystä pikkuveljen muodossa. Olen varsin iloinen, mutta myös hieman jännittää, että miten toinen pikkuveli, Nico suhtautuu tähän uuteen veitikkaan. Varsinkin jos vauvasta tulee samanlainen energiapakkaus kuin veljestään, joka kerkeää joka paikkaan. Samalla tietysti toivotaan, ettei uusi tulokas ole allerginen kahdelle kissalle, jotka talossa asustavat. Koko perhe Nicoa myöten on kiintynyt kissoihin, ja niistä luopuminen tulisi olemaan raskasta kaikille.

Kuusi kieltä, vahvistin, plektrat, viritin... Joko arvaat? Aivan. Sähkökitara hankinnassa. Koko kesän olen puuhaillut vähän sitä ja tätä, jotta sain kitararahat kasaan. Nyt sitten isä ilmoitti, että riittää, kun maksan 20 euroa, niin hän ja äiti jakavat lopun keskenään. Noh, 170 euroa sitä nyt sitten jäi yli, mutta en pistä tätä yhtään pahakseni, päinvastoin. Neljä eri kitarapakettia harkinnassa, mutta en oikein osaa päättää. Kaikista olen etsinyt käyttäjien kommentteja, plussia ja miinuksia, mutta kaikki vaikuttavat varsin hyviltä "aloittelijan" kitaroilta. Tällä hetkellä olisin ehkä eniten kallistumassa viimeisimmän puoleen, mutta tiedä sitten. Täytyy katsella ja kysellä vielä ennen kuin mitään menen tilaamaan.

Lisäksi olen tässä etsistellyt tabulatuureja helppoihin rock/metalli-biiseihin, joilla voisi aloitella. Deep Purplen Smoke on the water kuullostaa hyvältä, koska sitä olen jo aiemminkin opetellut. Jos joku tätä blogia lukee, saa myös ehdotella niitä ensimmäiseksi opeteltuja kappaleita.

Children of Bodom - Hellbounds on my trail